Muutoksen tuulet – pohdintaa kevään valmennuskokemuksista

Uravalmentaja ja projektipäällikkö Marjo Mäkelä-Koskinen kertoo havaintoja ja kokemuksia kevään valmennuksista, jotka toteutettiin verkossa etänä.

Uravalmennukset siirtyivät keväällä täällä meillä Etelä-Pohojanmaallakin verkkoon. Rytinällä mentiin ja nopeasti, niin me valmentajat kuin osallistujatkin. Ja mikäs siinä, kun valmiudet siirtymiseen olivat olemassa. Toki siinä haastettiin itseään pois mukavuusalueelta.  Ihiminen kun on sellaanen jotta kun on oppinut sen toimintamallin mikä on hyvä niin mitä sitä muuttamaan, pidetään siitä kiinni vaan.  Se meirän pomo kyselei jotta, jaa ei se muuten kyselly, vaan oletti, jotta osaattehan te ja osattiin me. Me laitettiin keskenämme ”opetuskinkerit” pystyyn Adobe Connectissa ja päivitettiin osaaminen, nuan vaan. Kyllä se on notta kerran opittua jää jonnekin takaraivoon, osaamistaan kun päivittää niin ollaan työnhaun ytimessä, niin osaamisen ylläpidossa kuin digitaidoissakin, sekä tämän päivän työntekemisen erimuodoissa ja mahdollisuuksissa.

Yhteistyö sidosryhmien ja verkostojen kanssa seurasi jouhevasti mukana; fyysiset vierailut jäivät pois, mutta asioiden esittely osallistujille, oli sitten kyse työantajan vierailusta tai oppilaitosten koulutusmahdollisuuksien esittelystä, jatkui yhtä intensiivisesti kuin ennenkin. Toimintaa on tultu esittelemään Adobe Connectin kautta ja tekemisen meininki on samanlaista, vain eri työkaluin. Lainatakseni erään työantajan kommenttia ”Tottahan tulen, kun annat vaan sen sun kammarin osoitteen” eli linkin Adobe Connectin luokkahuoneeseen.  Ja tottahan minä sen annoin, ohjeiden kera. Myös rekrytoinnin suhteen korostui verkostojen yhteistyö ns. suorakontaktoinnilla.

Uravalmennuksiin osallistuneet työnhakijat pohdiskelivat verkkovalmennuksen hyötyjä ja haittoja. Osa koki verkkovalmennuksen hyväksi, koska se mahdollisti osallistumisen palveluun mm. siinäkin tilanteessa, kun kulukeminen on vaikeaa, lakeuksilla kun nämä välimatkatkin ovat suuria ja ei niitä linja-autoja liikenteessä kovinkaan näy. Toki onhan se päästävä, kun on oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Osa toivoi ja odotti, että nähdään kasvotusten livenä- syrämellä oli se aito oikea kohtaaminen.

Valmentajan kannalta katsottuna muutos tuli esiin oman työntavan muokkaamisessa, työn rytmittämisessä sekä asioiden aikatauluttamisessa. Palautteista kuitenkin oli hyvä huomata, jotta valmennuksien laatuun uusi tapa ei tuonut muutosta. Ryhmäytyminen sekä osallisuus tuli esille samanlaisilla ryhmärooleilla kuin fyysisessä tilassa ollessaan. Oli selkeästi havaittavissa, että tämä opetusmalli tuki myös erilaisia osallistujia. Vuorovaikutustilanteessa myös ne hiljaisemmat saivat äänensä esiin, uskalsivat ottaa kantaa, vaikka chattiin kirjoittamalla. Hyvä niin, kun me kaikki ollaan erilaisia oppijoita. Viestinnässä korostui enemmän auditiivinen tapa tehdä valmennusta; ”herkällä korvalla” tuli kuunneltua osallistujien mielipiteitä sekä näkemyksiä. Kirjallisten tehtävien teettäminen osallisti osallistujan aktiivisesti, kun tehtävät piti palauttaa tiettyyn aikaan mennessä ja ne tehtiin hyvin. Hienoa! Itselle jäi syksyn valmennuksien työkalupakkiin työkaluja, joilla muokkaan vielä enemmän yksilöllisiä tehtäviä, jotka tukevat erilaisia oppijoita ryhmätilanteessa. Kuuntelemisen taito ja sanojen takana olevan viestin tulkitseminen vahvistui edelleen. Aina oppii, myös itsestään.

Kevään muutosta pohtiessa olen tullut johtopäätökseen, jotta muutos on aina mahdollisuus. Minulla on tuntuma, jotta joku muukin minua kuuluisampi historian henkilö on tehnyt saman havaannon, mutta se siitä.

Muutos on vaihtoehtojen valitsemista, muutos on asioiden näkemistä eri tavalla, muutos on toiminnan tekemistä eri työkaluin. Muutos on oikeastaan suorastaan riemastuttava siinä, että se haastaa ihmisen ajattelemaan, tekemään ja hyväksymään erilaiset tavat, asiat ja jopa lopputuloksen. Muutosta ei pidä pelätä, sillä pelko on se mikä estää ihmistä menemästä eteenpäin eri tavalla. Toisinaan se on koko asian muuttumista toisenlaiseksi, toisinaan se on koko elämää muuttava tapahtuma, toisinaan se tuo uutta näkökantaa vanhaan asiaan, toisinaan se haastaa luutuneet toiminnat ja tavat.

Kaikkea ei tarvitse osata eikä olla onneksi täydellinen, riittää kun on tahtoa, asennetta ja rohkeutta haastaa itsensä muutoksille työelämässä ja työmarkkinoilla. Eteenkin myös siinä urasuunnittelussa ja uusien vaihtoehtojen näkemisessä työllistymisen suhteen.

Kysymykseen siitä, onko etä- vai lähivalmennus parempi, vastaan, jotta kaikki totta kai, mutta tärkeintä ei pidä unohtaa tässäkään muutoksessa tai tehokkuudessa. Tämän työn merkityksellisyys on ihmisen aito kohtaaminen sekä vuorovaikutus. Sen voi tehdä monella tapaa ja kaikkia tapoja yhdistellen.

Minä valmentajana haluan kohdata asiakkaan kasvotusten – syrämellä.

Näillä ajatuksilla syksyyn 2020. Valmennukset ovat alakaneet lähivalmennuksilla ja mukaan reppuun on jääneet myös etä-verkkovalmennukset, niin kuin aina muutoksen jälkeen jää. Jatkamme laadukkaita valmennuksiamme, joissa korostuu asiakkaan kohtaaminen ja kuulemisen taito valmennuksen tavoitteita unohtamatta.

Ihanaa syksyä!

PS: Haluan jakaa oman kolmen TTT:n mottoni: Tahto, Tavoite ja Toiminta. Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?

Marjo Mäkelä-Koskinen, Etelä-Pohjanmaa
Projektipäällikkö, uravalmentaja